It´s been over a year since the idea of learning to make lace occured to me. Now I´m finally de-traumatized enough to map my road to where I am now...
Nypläyksen opettelu tuli eteen puolisentoista vuotta sitten. Sen verran kävi järki taas minunkin päässäni, että menin oikein kansalaisopiston kurssille. Mutta persaus edellähän minun piti sielläkin puuhun lähteä kiipeämään...
Ihan eka, parin pikku harjoituksen jälkeen oli paidan kauluksen reunapitsin eka versio, edelleen yksi suosikkipitsini eli raumalainen PIMPPU! (tirsk)
First actual lace I made was simple, classically beautiful model from Rauma. It´s name sounds like it means pussy, which was only one of the reasons I chose it...
Noin toinen (okei, kolmas. Tein kapeamman reunapitsin ensin) yritelmä olikin sitten Frimodiglai-tykkipitsi. 68 nypyläparia, ihan tolkuton määrä neuloja ja täysin alkeelliset ohjeenlukutaidot kohtasivat itsepäisen luonteen. Arvatkaa vaan kumpi voitti?
It is far from perfect, but this is the beginning of what I wanted to learn when I went to lacemaking course. 68 pairs of bobbles meets a headstrong amateur! Guess who won in the end? Me.
As I said, it ain´t perfect but this lace adorns the cap of my national costume, and I´m darn proud of it!
Sitten tutustuinkin karjalaisiin nyytinkeihin, ja taas se oli menoa!
Hirveä kiire kerätä pihasta oikeanlaista sammalta ennen kuin ensilumi peitti kaiken. Sitä sitten kuivailin sienikuivurissa kunnes sain oman kötsikän kasaan.
Eka nyytinki oli Pyhäjärven essun välipitsi. Rusinapitsiä, jonka julistin välittömästi vihollisekseni. Miten jukolavit lanka voi lähteä takaisin YLÖSPÄIN kesken kaiken...
Mutta papeloiden ääni on aika rauhoittava.
Next flame was to learn Karelian- style lace. Thicker yarn and colours, plus rougher technique was my thing immediately. And the sound of those bigger bobbins (called papelot) clicking is beautiful...
Kolmiväristä nyytinkiä Seiskarin saarelta. Nämä saarelaismallit ovat edelleen suosikkejani ja helpoimpia hahmottaa...
Nyytinki-lace in three colours from the isle of Seiskari.
Nypläyskurssi alkoi siis syyskuun alussa. Vein Raumalta tilaamani Frimodiglain mynsterin noin kolmannelle kokoontumiskerralle. Opettaja kehotti tekemään ensin vielä jotain helpompaa, vaikka sen kapeamman reunapitsin. Kun kerroin tehneeni sen jo, hän totesi ettei minua vissiin voi pysäyttää...
Uudenvuoden päivänä päättelin valmiin pitsin.
Helmikuussa opettajani jo naureskeli kertoneensa kollegoille, että hänellä oli eräs aloittelevat oppilas joka halusi tehdä Frimodiglaita. Nämä olivat kauhistelleet, että et kai anna sitä vielä aloittaa! Opettajani totesi että no paha mennä estelemään kun se teki sen jo...
Here´s the 68 paired beginners´ nightmare all done!
Mikä on hei oudoin paikka missä oot nyplännyt? No ehkä Turun Hovioikeuden odotustilat. Odottelin kutsua todistamaan.
What do you guys do when it´s a long day waiting to be called to witness a criminal case in a courtroom? Lacemaking is the perfectly normal answer.
Pitkä päivä, niin kyllä syntyi pitsiäkin...
Viimeisen puolen vuoden aikaansaannokset. Kyllä se Pyhäjärveläinen rusinapitsikin alkoi taipua ekan puolen metrin jälkeen...
Some Nyytinkis I´ve made in the last six months or so
Bitchinnypläyshän on terminä tietenkin äärimmäisen epäkorrekti ja vihjaileva. Siksi kiitänkin sen keksimisestä ja käyttöönotosta parasta ystävääni ja jatkan käyttöä täysin häpeilemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti