Vähän teetä tarjolla

 On hieman kirpakka olo, joten avaudunpa erinäisistä itselleni valitettavan tutuista olosuhteista, nimityksistä ja ilmiöistä…

Syrjäytyminen on sitä, että joutuu syrjään, yleensä myös omasta elämästään. 

Ei siihen tarvita väkivaltaa, rikostaustaa tai päihdeongelmia, riittää että kuormitus käy ylivoimaiseksi, jaksaminen loppuu ja loppuunpalaminen kaataa, eikä ole vaikkapa työpaikkaa, johon voisi varovasti kokeillen palata, struktuuria joka tarjoaisi tukea ja kannustusta. Loppuun uupuneena on toki ensin helpottavaa todeta että hei, en sittenkään ole korvaamaton. Voin jäädä nukkumaan vielä viikoksi tai kahdeksi. 

Pidemmän päälle se kuitenkin on ylen ahdistavaa, koska jos ei ole korvaamaton tuntuu harvoin olevan edes hyödyllinen. Lähinnä siedetty. 

Ilman mitään päämäärää tai tarkoitusta on vaikeaa kiskoa itseään eteenpäin. Entiset päämäärät ovat menettäneet merkityksensä kriisin heittelyssä ja samaan aikaan koko systeemi viestittää tätä nykyä, että jos et ole hyödyllinen olet haitallinen yhteiskunnan loinen. Puhutaan Toisten Verorahoilla Elävistä, Työtä Vieroksuvista, Sohvalla Makaavista Työttömistä/Pitkäaikaissairaista/Muista Laiskoista.

Työtön nuori oli ostanut lempijoukkueensa kausikortin joka kiskoisi hänet kotoa ihmisten ilmoille, ja huokaili että siihen menikin sitten kaikki rahat, kaurapuurolla seuraavaan kuuhun. Tukevasti työpaikansyrjässä kiinni oleva setämies oli pöyristynyt. Että kehtaa MINUN verorahoillani ostaa TURHUUKSIA! Liikaa maksetaan tukia, jos tällaista tapahtuu! 

Jos ei mielestään ikinä tule tarvitsemaan apua muilta, on toki hyvä arvostella avun saajia ja suuressa viisaudessaan määritellä mikä on toisen elämässä tärkeää tai välttämätöntä. Mikä auttaa kohti parempaa.

Minä olen ollut monta pitkää ja tuskallista vuotta poissa työelämästä mielenterveyskuntoutujana. Joskus esittäydyn sellaisena, ihan vain nähdäkseni hämmennyksen keskustelukumppanin kasvoilla. Kohtelias, pätevän ja älykkään tuntuinen nainen, vaatteet (suunnilleen) siistit ja ryhti suora. Miten niin mielenterveyskuntoutuja?

No katsokaas, kun termillä viitataan yksinkertaisesti ihmiseen joka on toipumassa mielen sairaudesta, jollainen voi iskeä melkein kehen vain jossain elämän vaiheessa. Mielenterveyskuntoutuja ei ole synonyymi homssuiselle ja likaiselle tai omituisesti itsekseen mumisevalle tyypille, jota säikähdit Koskipuistossa. Hänkin voi toki olla meikäläisiä, ja tarvisi sivumennen sanoen kanssaihmisten myötätuntoa enemmän kuin inhoa. Entä jos ensi kerralla hymyilisit hänelle etkä nyrpistäisi nenääsi ja tarttuisi tiukemmin kassiisi? Voisit olla kanssaihmisesi päivän ehkä ainoa ystävällinen ihmiskontakti.

Pitkäaikaistyötönkin olen. Se taas tarkoittaa sitä, että minun on ollut pakko keksiä järkevää ja pinnalla pitävää tekemistä päiviini, vaikka kukaan ei minulle siitä maksa. Työpaikka tarkoittaa useimmille meistä elannon lisäksi aikuisten päivähoitoa, joka pitää henkisesti pinnalla. Valitettavasti työnsaantiin ei ole subjektiivista oikeutta eikä siihen voi saada myönteistä päätöstä sosiaalisista syistä.

Tai voi, mutta silloin se on kuntouttavaa työtoimintaa tai sosiaalista kuntoutusta, josta ei makseta ja jota on tarjolla aika rajoitetusti sekä paikkamäärän että mahdollisten työtehtävien osalta. Elokuun alusta lähtien Tampereella ei muuten ilmaisen työn tekijöille tarjota edes lämmintä ruokaa. Koska Pirha säästää ottaen mallia maan korkeimmasta johdosta, leikkaamalla niiltä joilla ei mitään otettavaa oikeastaan ollut.

Sitten päästäänkin köyhyyteen, joka on väistämätön seuraus sairaudesta ja työttömyydestä.  Köyhyys on valinnanmahdollisuuksien vähäisyyttä, sitä että kaikki on työläämpää eikä missään voi oikaista. Jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja sitä, että jokainen vastoinkäyminen on murskaava umpikuja. Yhteiskunnan maksamien tukien tarkoituksena on hälventää pahinta kurjuutta ja antaa TOIVOA. Antaa se mahdollisuus että asiat vielä muuttuvat parempaan. Pitää pinnalla, kunnes taas saa elämästä kiinni. 

Sitten jos saakin sen työhaastatteluun jonain kauniina päivävä, tukien ansiosta pitäisi olla varaa ostaa ehjä paita ja siistit housut sitä varten. Tai bussikortti, jolla pääsee sinne työhaastatteluun. Tuilla pitäisi olla varaa syödä ja ostaa lääkkeensä ja vaikka pimennysverhot että saa kesälläkin nukuttua. Tuet ovat sitä varten että voi pitää huolta itsestään silloinkin kun on vaikeaa, niin että olisi vielä joskus kykenevä enempäänkin. Tuki hädänalaisille on panostus tulevaisuuteen ja yhteiskunnan turvallisuuteen eikä “ilmaista rahaa laiskoille”, kuten hämmentävän moni oikeistopoliitikko ja omasta haavoittumattomuudestaan varma äänestäjä tuntuu ajattelevan.