Olen ymmärtänyt että Raja-Karjalan puku ei ole varsinaisesti kansallispuku, vaan pohjoisempana, Vienan alueella käytettyihin sarafaaneihin perustuva toisinto. Aiheesta lisää kannattaa lukea lisää Sojan blogista, kuten noin niinku ylipäätään kaikesta kansallispukuihin ja niiden tekemiseen liittyvästä.
Minä törmäsin henkilökohtaisesti Raja-Karjalaan ekaa kertaa kun odotin toista lastani ja mikään kansallispuku ei mennyt päälle. Työn puolesta piti kuitenkin edustaa ja onneksi ihanan pomoni kaapista löytyi hänen edesmenneen äitinsä Raja-Karjalan puku, joka on ihastuttavan armollinen ihan kaikille vartalotyypeille.
Suurin yllätys oli se, miten tyydyttävä kokemus se oli tyylitietoiselle puolelleni, koska puku oli juuri sitä sinistä joka tuo minun värini edukseen esille ja kuten todettu, malli oli ihastuttavan armollinen mutta ei kuitenkaan mikään perunasäkki. Nyt Raja-Karjala on ihan vähän toivelistallani, jos joskus pystyn puvun hankkimaan.
Maha pystyssä taapertaessani perväskä korkealla olin kuulemma melko arvovaltainen näky...
Toinen kohtaamiseni - tällä kertaa maantieteellisen Raja-Karjalan kanssa - tapahtui tulkkauskeikalla Veskelykseen ja Suistamolle. Veskelyksen naisten lauluryhmä oli esiintyesään pukeutunut sarafaaneihin joilla oli todella paljon yhteistä Raja-Karjalan puvun kanssa.
(Tähän piti tulla kuva mutta hahha, enpäs löydä sopivaa...)
Raisan puvussa on valkea pellavapaita jossa on koristekirjotut tilkut olkavarren kohdalla ja kirjottu kaulus. Sininen sarafaanimallinen mekko on reunustettu ruosteenpunaisella kaula- ja kainaloaukoista. Toinen vaihtoehto on ruosteenpunainen sarafaani sinisillä reunuksilla. Viitelöidyn vyön molemmissa päissä on bulberoiset eli kävyn malliset möllisköt. Neidon päähine, perväskä on jälleen kerran kovitettu, vähän kaareva ja siinä on leveä kultakaluunakoriste. Muistuttaa paljon Venäläisten kansanpukujen Kokoshka-päähineitä, joiden esikuvat tulevat 800-luvun Bysantin naisten pukumuodista - kuten oikeastaan koko sarafaanin malli. Katsokaapa joskus esim. Ravennan kirkon kuuluisaa mosaiikkia keisarinna Theodorasta ja hänen hovinaisistaan. Palla-viitan alla on vyöttämättömän sarafaanin mallinen puku ja päässä kaaripäähineen koristeellisempi isoäiti.
Raisa ja valmis viitelöity vyö saunan penkillä. Karjalan neito kylyyn menossa...
Siinä sitä syntyy. Valkoinen ja ruosteenpunainen ovat tavallisia koneompelulankoja, muihin väreihin löytyi onneksi jämistä ja nöttösistä sopivia värejä vanhoja pitsihuivilankoja. Tämä oli projektin Epätoivon Paikka... Pujottely osoittautui lopulta tässä mittakaavassa parhaaksi tavaksi tehdä vyöstä edes kutakuinkin oikean näköinen.
Aiemmin tuli mainittua, että Raisa veti Folklandian pitkän kaavan mukaan ja koki Tuhkimon kohtalon. Alla oleva kuvasarja dokumentoi hieman hänen matkaansa tähän pisteeseen...
Raisa on kova Paleface-fani
Näyttää se Tallinnan satama-allaskin ihan hyvältä kun tarpeeksi keskittyy...
Hän pääsi herkän balladin ajaksi idolinsa kainaloon... äitee saattoi vähän olla kade. Ja pari muutakin.
Myös Mammantyttöjen meininkiin Raisa ihastui ikihyviksi.
Aulabilekohtaamisia Rymäkän poikain kanssa.
Vaihdettiin kuulumisia ja sillee
Nyt alkaa haiskahtaa aamuyön tunneilta
Ei huolta, tämä vapautuminen tekstiilien kahleista tapahtui (melkein) saunaympäristössä... Hyppälän urosmartat esiintyivät ja Raisa on tiukasti sitä mieltä että tämä oli täysin Johanneksen idea.
Kansallispukutätiä pusuttelemassa
Ihania viulisteja! Tällaisia lisää, tuumii Raisa.
Ihan loppuun vielä pakko laittaa pari kuvaa saunapolulta Veskelyksestä. Kyllä karjalaistalon kyly oli kaikista paras
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti