Sorry for the last time, I solemnly swear I was up to no good, but now it is business as usual.
This will be a superlong posting, as I am going to introduce you two costumes instead of one. In two languages and lots of pictures, as I am very proud of these two.
Saanko esitellä, Salme ja Samuel Sortavalan kaupungista Laatokan rannalta. Yksi suosikkipaikkojani Karjalassa, muuten. Ihana pieni kaupunki jossa on paljonkin vanhaa vielä nähtävissä. Sortavalan Seurahuoneella toimivassa hotellissa majoittuminen oli myös viimeksi ekstrajännää: onko huone rempattu, ja jos on niin miltä osin? Sortavalassa meinasivat myös Karjalaiset Patsaskiipeilijät joutua pulaan. Ja tietenkin Laululavalla on monet kerrat testattu akustiikkaa Karjalaisten laululla.
Meet Salme and Samuel, from the Karelian urban wonderland of Sortavala. It lies at northwestern corner of lake Ladoga, and used to hold such wonders as teacher seminar and annual Song Festival. It is a pretty place, go and fall for it, especially in the summertime.
Naiset ekaks, koska se on klisee, ja koska Sortavalan pukua (tunnetaan myös Keski-Karjalan pukuna) olen himoinnut itselleni jo pitkään. Siinä on jotenkin kaikkea ja kaikki kohillaan.
Valkoinen palttinapaita, jonka kauluksessa ja röyhelöisissä hihansuissa on punaista kirjontaa. Halkio suljetaan hopeasoljella, joka on samaa mallia kuin monissa muissa karjalaisissa puvuissa, erityisesti miesten.
Hartiahuivi on valkoinen ja silkkinen, mitä on pakko purnata sen verran, että kun kuvamateriaalin pohjalta aloin pukua neuloa, niin kuvittelin huivin olevan vain osa paitaa. Työlään röyhelön (siltä se näytti) kaulukseen kudottuani aloin epäillä ja hain parempia kuvia. Huoh... Siitä on hetki kun olen Sortavalan puvun nähnyt livenä...
Sukat ovat valkoiset polvimittaiset ja kengät virkkasin mustina tällä kertaa, koska värjätty nahka oli hienompaa ja herraskaisempaa. Nyt ollaan sentään urbaanissa ympäristössä!
Hameen kutominen paransi hiukan traumoja, joita sain Seiskarin hamekangasta neuloessani... Selkeä mallikerta, vain neljä väriä... Ja lopputuloksesta tuli kyllä tosi kaunis, vaikka itse sanonkin.
Sortavalan puvun liivi on minusta ihana! Väri on kaunis, ja malliltaan se on myös vinkeä. Korostaa (tai tekee) vyötäröä ja pitkän mallisena toimii muodokkaammallakin kantajalla. Salmen liiviin pähkäilin tekotavan, jonka ansiosta en joutunut tekemään montaa palaa ja ompelemaan niitä yhteen mielenterveyden uhalla. Aloitin alareunasta niin suurella silmukkamäärällä että se kattoi liivin helman laskokset. Neuloin laskosten korkeuden verran ja sitten päättelin keskeltä neuletta viidestä eri kohtaa (okei, piti olla kuudesta, mutta kavennettava silmukkamäärä ei riittänyt) muutaman silmukan kustakin. Sitten vain seuraavalla kerroksella neuloin kaikki jäljellä olevat silmukat muina henkilöinä ja jatkoin liivintekoa. Viimeistelyvaiheessa kiinnitin nuo laskosten pohjukat parilla pistolla ja prässäsin tarkasti niin terävät laskokset kuin neuleeseen nyt voi olettaa saavansa.
Esiliinan juttu on puna-valkoinen hapsureunus, jonka pienen päänraavinnan jälkeen toteutin ihan oikeana (joskin melko pienenä) iskuhapsuna. Mies toiseksi käsipariksi ja koneompelulangan vahvuisesta kampavillasta vääntämään. Tuli sekin tekniikka opeteltua, ensi kerralla osaan sit jo heti.
Tasku oli tällä kertaa vähemmän tuskallinen kokemus kuin Antrean puvussa. Väreinä musta, punainen ja vaalea. Ja Salmen tasku on ihan oikea tasku, jonne voi laittaa pieniä asioita.
Sitten on neidon päähine, joka on melko hillityn kokoinen kaarimalli. Koristeena vihreät silkkinauhat ja kullankarvainen kaluunanauha.
Salmen päähineen yritin ensin toteuttaa kultalangalla, mutta se näytti jotenkin mauttomalta ja väärältä, joten päädyin käyttämään tummankeltaista lankaa ja kirjomaan kaluunanauhan suoraan punaiselle pohjalle.
Ladies first, because it is a cliché. And because Sortavala costume is one I have coveted for myself for a loong time.
Salme has long, white, linen shift with red embroidery at the neck and ruffled cuffs. Opening at the neck is fastened with the common silver brooch (same design, that many male costumes have). In the picture you can see it on the top of white (really silken) shawl.
Funny thing about the shawl. I started making Salme´ s dress with some drawings as my reference, and interpreted it as a part of the shirt. I actually knitted a big, ruffled collar for the shirt and embroidered it before I realised my mistake... And this, boys and girls, is the reason we use multiple pictures and photos as a reference. Especially if it has been a long time since seeing the costume in real life...
Socks are white and knee high, and shoes are black, because it is more posh than undyed leather shoes. We are in a city here, mind you.
Skirt was a catharctic experience to knit, as my last struggle with striped skirt was Seiskari with a looong and seemingly illogical sequence of stripes. Simple pattern with four colours only was balm to my wounded soul, which hates weaving the yarn ends.
Vest is my favourite part of this costume. It has jolly shape (might give a waist even to me...) and wonderful deep green colour. It took some pondering, but finally I thought of a way to knit it all in one piece, folds and all. Sometimes I´ m so clever it makes me sick... I begun from the hem and cast on enough stitches for folds, then knitted 3 cm with them all. Then I cast off 5x4 stiches all in one row, in places where I wanted to make a fold (ok, there should be 6 folds, but again there is only so much one can do in this scale). Next row I just continued, ignoring the cast off places, with the lesser amount of stitches and did the rest of the vest magic as usual. Then a tweak here and there, sewing the folds neatly and some pressing. Voilá! We have a vest.
Apron is a basic white one, apart from the red and white fringe. After some thinking I used the real technique (and some hubbyish extra hands) to make a real fringe and just sew it on.
Pocket is a real, if tiny, pocket in red, black and tan.
Headpiece is again one of those Karelian high ones, like Raisa has in the previous post, but less ostentetious. Real one has gold brocade band, but using gold-coloured yarn made Selma look tad cheap and odd, so I used dark yellow instead and embroided the band on. Green bands are really silk, and they flow down the back.
Note: this is a headgear for a maid. Married women and adults use a curious white headdress, that is a cross between veil and cap.
Siinä hän on!
Ta-dah! Curvy Salme really makes this costume look good.
Sitten on Samuel. Sortavala kaupunkina ratsasti muodin aallonharjalla, minkä huomaa erinomaisesti räätälöidystä takista, ja siitä että pitkät housut ovat syrjäyttäneet vanhemman polvihousumuodin.
Housut olivat helppo homma, malliltaan samat kuin Kaukon, eli pitkät housut kapealla luukulla, oikeassa elämässä materiaalina kauniin vihreä verka. Paita on perusmallinen korkeine kauluksineen, mutta halkio suljetaankin nyörein eikä soljella, sillä kaulukset tuetaan pystyyn silkkiliinalla joka mallipuvussa on musta. Saatoin ihan vähän sooloilla siinä kohtaa, sillä musta huivi oli jotenkin tosi synkän näköinen... Päädyin käyttämään huiviin Salmen hameesta jäänyttä vaalean siniharmaata lankaa.
Sukat ja kengät ovat tyylikkään mustat.
Hattu muistuttaa Kaukon hattua, paitsi että se on vähän pienempi ja kuvultaan pyöreämpi. Enemmänkin ylikasvanut knalli kuin hormoonisilinteri.
Then we have Samuel. Note that urban Sortavala is on the very edge of fashion, as the costume has long trousers and well tailored jacket.
Trousers were easy, as was the basic white linen shirt with highish collars. Real costume has black silk scarf, but it looked so very somber I used light blue from Salme´ s skirt instead. Black is a recommendation only anyways... Scarf is used to fasten the neck and to hold the collar fashionably up.
Socks and shoes are black. Fashionably and tastefully.
Hat is a lot like the one Kauko has, except a bit smaller and rounder. Like an overgrown bowler hat really.
Niin. Ja sitten onkin liivi ja takki.
Liivin takakappale tehtiin monesti pellavasta tai muusta halvemmasta kankaasta, koska eihän sen ollut tarkoitus näkyä takin alta.
Ja se takki. Voi ristus...
Onneksi ystävälläni on työn alla Sortavalan miesten puku, että sain käyttööni kuvia ohjeista joissa näkyi kunnolla takin leikkaus. Takin tekeminen vaati hikoilua, uhraamista kodin ja luonnon hengille, yksityiskohtien korostamista, prässäämistä, lisää uhreja ja lisää prässäämistä. Kyllä siitä sitten ihan kohtis tuli.
And then we have the vest and jacket.
The backside of the vest is made from linen, as it is cheaper fabric than the more showy silks and wools, and no one is supposed to see it anyways under the jacket.
Jacket. Hooo boyyy, the jacket... As luck has it, a friend of mine is making the actual real costume and sent me some detailed pictures of the way the jacket is constructed. It is a beautiful piece of well-fitted tailoring in real life. So a nightmare for me. I managed to knit the body of the jacket in one piece, utilizing the technique I made up for Salme´ s vest. Then some blocking, black magic rituals, detailing and more blocking. It turned out pretty ok in the end.
Tässä näätte tarkat ja tieteelliset mittaustulokset ja muistiinpanot, joiden pohjalta toteutin neulomuksen käyttäen perinteistä Perstuntuma-metodia.
Here you can see the highly scientific and accurate method I use for planning and design. It´ s called Winging It.
Mutta kyllä se onkin komia mies.
Well who´ s the dandiest of ´ em all?
Takki auki ja hattu rehvakkaasti takaraivolla.
They see me strollin´ ...
Nyt täytyy sanoa, että olen aika ylpeä tästä parivaljakosta.
I´ m pretty proud of these guys.
P.S. Raisa sai kenkänsä takaisin. Onneksi on vastuuntuntoisia ja huolehtivaisia työystäviä...
