Möhlääminen tuntuu olevan vanhemmuuden ydin, ennen kaikkea juuri niiden möhläysten toistaminen, joita edellinenkin sukupolvi harrasti.
Mikään ei ollut teininä ärsyttävämpää, kuin se että äitee sekoitti minun ja siskon nimet. Naisella oli jumalaut kaksi lasta, eikä niitäkään erota!
Olis pitänyt olla hiljaa vaan, sillä itse sekoitan esikoiseni ja siskoni nimet puolisäännöllisesti. Voihan rähmä. Niin kyllä tekee äitinikin jos se yhtään lohduttaa...
Ja kohtahan tästä tulee vielä hauskempaa, kun nuorimmainen saa nimen jonka voi sotkea samaan soppaan! Kukaan ei enää erota kenestä minä ja äitee puhutaan.
Ilmiön syystä minulla on teoria:
Siskoani, esikoistani ja nuorimmaista olen kaikkia tuuditellut sylissäni.
Kaikille olen vaihtanut vaippoja ja niistänyt neniä.
Kaikkien kolmen maidon- ja vauvantuoksuista poskea olen nuuhkinut.
Kaikki kolme ovat unissaan puristaneet pienen kätensä sormeni ympärille.
Ja sitäpaitsi lapsukaiset näyttävät enemmän siskoltani kuin minulta!
Ei oo siis minun vika, oikeesti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti