Nimestä kiinni ja kimppuun

Möhlääminen tuntuu olevan vanhemmuuden ydin, ennen kaikkea juuri niiden möhläysten toistaminen, joita edellinenkin sukupolvi harrasti.

Mikään ei ollut teininä ärsyttävämpää, kuin se että äitee sekoitti minun ja siskon nimet. Naisella oli jumalaut kaksi lasta, eikä niitäkään erota!

Olis pitänyt olla hiljaa vaan, sillä itse sekoitan esikoiseni ja siskoni nimet puolisäännöllisesti. Voihan rähmä. Niin kyllä tekee äitinikin jos se yhtään lohduttaa...

Ja kohtahan tästä tulee vielä hauskempaa, kun nuorimmainen saa nimen jonka voi sotkea samaan soppaan! Kukaan ei enää erota kenestä minä ja äitee puhutaan.

Ilmiön syystä minulla on teoria:
Siskoani, esikoistani ja nuorimmaista olen kaikkia tuuditellut sylissäni.
Kaikille olen vaihtanut vaippoja ja niistänyt neniä.
Kaikkien kolmen maidon- ja vauvantuoksuista poskea olen nuuhkinut.
Kaikki kolme ovat unissaan puristaneet pienen kätensä sormeni ympärille.

Ja sitäpaitsi lapsukaiset näyttävät enemmän siskoltani kuin minulta!

Ei oo siis minun vika, oikeesti...

Rumapäivä

Erään ystävän kanssa lanseerattu termi, joka tarkoittaa päiviä, jolloin peiliin katsominen on tuskallista ja kehut kokee vain ja ainoastaan pään aukomisena. Liittyy usein hormonaalisen kierron tiettyihin vaiheisiin turvotuksen, näppylöiden ja yleisen hatutuksen kumppanina.

Rumapäivästä kärsivä on usein ärtynyt, harvoin reilu ja aina potentiaalisesti vaarallinen. Käsiteltävä varoen.

Käyttöesimerkki: "Älä ala, mulla on rumapäivä!"

Paska säkä

Luin (siskon suosittelemana) Puutalobabyn blogia (ne keittiön kaapit!!!)

Tuli mieleeni muutama legendaarinen vauvojen tuotoksiin liittyvä juttu, joita on mukava kertoa suureen ääneen tytön poikaystäväkokelaiden kuullen sitten joskus. Vieläkin naurattaa. Tai itkettää.

1. Luumu
Kärsijäksi joutui mieskulta, kun unohdin että nuoren neidin vatsa reagoi vahvasti luumuun. Tulin iltavapaalta, ja isukki pyyhki voipuneen näköisenä tietokoneen näppistä. Kysymykseen mitä ihmettä, sain vastaukseksi, että "Annoit sitten luumusosetta välipalaksi..."
Tuotosta oli kuulemma kaikkialla: pöydällä, ruudulla, näppiksellä, lattialla ja ikkunassa. Ruskea tsunami taisi olla termi jolla katastrofia minulle kuvailtiin. Ihmettelin mikä riivasi isukin istumaan tietokoneella vaipattoman vaavin kanssa. Kuulemma neiti oli ollut ihan täysissä pukeissa, mutta se ei ollut pysäyttänyt luonnonvoimaa, tuskin edes hidastanut...
Minua nauratti jo silloin. Nykyisin naurattaa miestäkin. Näppis jumittui joitain viikkoja myöhemmin.

2. Murphy iskee
Lähdin noin kolmikuisen pienhenkilön kanssa asioille. En pakannut vaihtovaatteita. Vain vaippoja. Kahvilassa Se tapahtui. Kyseessä ei ollut vain selkäkakka, vaan myös niska-, korvantaus-, otsatukka- ja kulmakarvakakka. Mukava hinkata minihanuria kaikkine liitteineen ravintolan vessassa (säälin seuraavia käyttäjiä. Maitokakan haju oli melko tyrmäävä) ja pohtia mitkä vaatekappaleet ovat riittävän ei-saastaiset, että ne voi laittaa takaisin päälle, jotta kotimatkasta vaunuillen selvitään...

3. Kätevä emäntä
Olimme kaveriani moikkaamassa eläintarvikeliikkeessä, ja M teki ruoansulatuksellisen taidonnäytteen ainoaan vaippaansa. Koska edessä oli haalarikeikka, tiesin että korvike on jostain keksittävä. Ilman ei pärjätä. Lopulta päädyimme käyttämään luovuutta, koiran kuivauspyyhkeitä (ilmaisnäyte koiranruokafirmalta) ja ilmastointiteippiä.

Että jep.