Now we are getting somewhere...

Aand... spinning done for now (ran out of wool...)

Here´s the results before plying. There´s my precious black Finnish sheep wool and some dark brown merino/alpacca rovings (which is actually darker than the "black" natural wool)

Traditional working with style and entertainement...

All plied (or plyed? Halp!!) and washed! The grey yarn is an experiment from some odds and ends of very dry and overwashed felting wool.

No worries! I get to feed my addiction very soon, as I contacted a local sheeper who raises Aland breed, a very ancient and original type of sheep, that still has the two-layered coat that modern breeds lack. It is from that kind of wool that the garments in Iron age (and later too) were made. It might make me a wool nerd to admit I´m excited... Nah, who cares. I AM EXCITED!!

Shearing happens in a week or so, and after that I shall go and buy (hopefully) enough wool to keep me occupied for a long time.

Oh, and then there´s this. I´ve been roaming around and harvesting nettles. Apparently that is the material of choice for real traditionalists. And also easier to prepare than flax. That remains to be seen, but I so have to try.

Nettle and hemp were far older plant materials for yarn than flax here in the north. And later nettle cloth was the choice for nobles, because it was softer against the skin than flax.

Spin, spin maiden...

Hiya.

I have been writing only in English lately for a reason. My keyboard is in English, i.e. it lacks essential alphabets for writing. In Finnish at least. It was the foreseeable (but in my case not foreseen) downside of buying it cheap from Amazon UK. Small complications make life interesting I guess.

But yeah, I was supposed to report how my wool project is getting on.

I´m spinning! With the wheel! It´s not as bad as I initially thought, though my wool is a bit gnarly at places even after carding.

And I managed to delegate the carding part to my 8-year old daughter. Success!

I´m not a great fan of carding. It is boring and repetitive job that makes my wrists hurt. For some reason miss M took to it and actually begged me to let her card the whole basket. By all means...

Now our bedtime story time goes as follows: I read Harry Potter and the Deathly Hallows out loud and she cards my wools. When she goes to bed, I start spinning.

She tried some spinning too, but doing three things at the same time isn´t very easy. I promised her a drop spindle and some easier rovings (when I get around buying some. Karnaluks in Tallinn has some nice ones in their webstore) to practise on.

I´m so corrupting that little girl...

Now here is my precious! All cleaned and oiled and ready to go.

Only one bobbin so far, I should try to find more, but it won´t be an easy task, as the whole wheel is hand made...

And this is what happens when you complain about the tediousness of emptying the only bobbin when it gets full... My hubby presents the ingenious diy solution! 

I have no pictures of the actual spinning. But I´ll get to it.

Spinning is very meditative. I´ve taken to watching documentaries or listening to Audible lecture courses while sitting behind my wheel. And I could do that all day.

It makes me calm and happy.

As to what I intend to do with my yarn when it is ready, I´m not sure, but I have this vision of weaving a cloth for an iron age styled dress. It would be a fitting tribute to my old friend, whose wool I suppose I´m handling.

And apparently brown (and black) cloth was highly valued in iron age Finland, as it was lots of work and difficult to get dark coloured yarn. For black you had to dye it twice with two different colours. My friend´s natural dark chocolate brown colour would have looked spectacular those days.

We´ll see.

As a bonus here´s my other work in (slow) progress. Very wide tablet weaved band for a friend´s harmonium. So the band is meant for (drum roll) - a band!

Material is all flax and the design is modified from the absolutely fabulous book Applesies and foxnoses by Maikki Karisto and Mervi Pasanen. I´m not very happy with the colours but we´ll see how this plays out...

Oh, and the headline of this text is from a Finnish folksong. It goes like this: 

Spin, spin maiden, tomorrow you´ll get a young man/ Maiden spun and spun, but no young man came...

Still woolgathering

It has been a few days since my previous posting about washing wool. Turns out it takes two days to dry the stuff (at least in the autumn, when air is heavy and not very warm)

Also, dish soap won the round, no contest. It needed less rinsing and left no residue, so wool was easier to fluff and thus dried faster. I washed some more the next day, and they are dry now, but those wools that used pine soap and marseille soap are still damp at places.

Here you see the damp, still a bit soapy (after 5 rinsings) wool

And here´s some better dried wool from the first patch.

This is the second patch. All dry and ready to be carded or combed.

I don´t have wool combs (yet) so I´m using cards (again courtesy of my late granny) to prepare the wool for spinning. As I´m a novice in this preparing stuff, the spinning will be done with drop spindle. 

Here´s some carded and prepared wool and my spindles ready for work. The smaller, top heavy one will do the job here.

Let´s see what becomes of this. Carded wool will result in fluffier yarn, so I think I can´t use it as a warp in my precious loom.

To be continued...

P.S. I´m even more sure that the wool is from my old friend the young alpha ram. It seems to be all one fleece with big white splotch in the middle. Just like he used to have.

Packed in wool

Next sign of my insanity after all the knitting is (well, has been for a while) spinning and weaving.

During the summer hubby and I built a warp-weighted loom for me and some days ago I begun my upgrade from drop spindles to a spinning wheel. Meaning I went and confiscated my late grannies spinning wheel from the shed it has been kept since she died couple of years ago. More of it when I get to working on cleaning it. And my precious loom certainly deserves attention. But today my agenda is washing wool.

I dragged home a cardboard box of raw wool, mainly from a black Finnish sheep. It has been sitting in the attic at least fifteen years, so I´m not altogheter sure I can salvage it.

Here we are! First I cleaned the wool by hand (and the smell was pretty ripe and sheepy, I´ll tell ya... Handling 15 year old sheep poo... mmm...)

Nice and greasy. 

I love spinning raw and only lightly washed wool, but these I will wash pretty thoroughly in case there are insect eggs e.g. in the mix. Also Spinning wheel requires clean wool, if I ever get that far...

Here they are! Three buckets and three experiments.

This one has dish soap

This one Marseille soap

And this one traditional pine soap.

Water is as hot as the tap gives and all three patches soak for an hour or so.

Here´s the patch with dish soap going for rinsing. Lift ´em gently...

...And put to hot, clean water to soak for a couple of minutes.

Draining the wool without squeasing it.

The colour of the first rinsing water. I used three and the last one was kind of extra, as it was clear enough the second time.

Here´s the ingenious drying apparatus. Tomorrow I will see what becomes of it... 

The wool is a trip down the memory lane, as my grandfather kept sheep, and I spent a lot of my time with them when I was little. I know how to feed newborn lambs, how to help in the lambing and know that the stupid sods follow the alpha of the herd anywhere. I´ve seen them go to a muddy river when the alpha fell there and of course they couldn´t get out. It took grandfather and my uncle to haul the dimwits out, while my job was to prevent the rest of herd following their mates down the steep bank. Luckily our herd wasn´t very big.

I helped in the lambing many times, but once I had to fly solo with the job. I think I was maybe six years old. 

Grandfather (and my parents and uncle) were away and I was home with my grandmother. One of the ewes started lambing, and seemed to have some trouble. (most ewes needed help in lambing anyway, at least the first timers) Grandmother was fat and had bad feet, so I was the one who climbed in the pen and helped the lambs out with a warm towel (helps to get a grip and good for cleaning the tiny one after they are out). There were three of them.

I had a special black and horned ram, who followed me and loved petting. He was the alpha of a herd of yearling rams and had a passionate love affair with a half-brother of his. Brother was lazy, fat and unflappable white ram, who didn´t seem to mind in the slightest when my friend the fiery alpha mounted him at least once a day. Seeing yearling rams mount each other was a usual sight, but that was the only time when they seemed to have monogamous relationship. And one with a very clear roles of top and a bottom. 

I miss my black ram. He had Personality and was smart for a sheep.

As grandfather died, my uncle and father gave up keeping the sheep. I was very angry, when they started downsizing the small herds by slaughtering the yearling rams. It was the logical first step, I know. The yearling rams were due to be eaten soon anyway, but grandfather had promised me my friend (and his beloved) would be spared.

Come to think of it, my wool might actually be his. 

And in English

I found a project through Ravelry and absolutemente fell in love with it... Knit-along for geeks, Lattes and llamas presenting: Geek-Along! Of course, I had to tune it a little, because life isn´t hard enough...

So here are some of my favourite things (literal and others) all in one!

Front

Back

Up left is traditional Karelian cuckoos and tree of life. A friend made the chart for a christmas decoration.

Then there´s of course Direwolf. Compliments of the most sadistic writer we all know and love... Big hand to George R.R. Martin and long live the Starks! (well, mostly they don´t seem to... live long, I mean...) Original was a mitten I found in Ravelry, I just adjusted the model a bit. Chart can be found here.  

DNA, courtesy of the original geek-along. Chart here. Science, b****es!!

Down below you will of course recognise Deathly Hallows. And if not, shame on you! Go and read your Potters, barbarian!

Up next to the birdies is the grandfather of all tragic villains, king of Spoilers. Later identity of Anakin Skywalker, DARTH VADER! Chart is made by me, myself and I.

One simply must have some Hammer and Sickle... It´s the colors, it´s the history, it´s the jokes... This is one of my own charts, but I haven´t yet digitized it, sorry. 

Turtles are cool, tribal turtles are extra cool and then there´s also sir Terry Pratchett, Discworld and TURTLE MOVES! Here´s original chart and my rendition.

Imgur is something I blame on my husband. But nowadays it is our familys very favourite anti-social media (as I like to call it...), because everyone loves cat gifs! Chart is my very own. 

Then the up right sector. Have fun, the photo seems to be 90 degrees wrong way.

Weirwoods. Again, Mr. Martin and his enthralling world of Ice and Fire. Original of this chart is absolutely gorgeous,  check it!

Here be Dragons! Lattes and Llamas gave us this. And as they say, everything is better with some dragons...

Nae King, nae Queen! Crivens! Sir Terry and his loveable rascals Nac Mac Feegles. Idea came from these coolest mittens ever, and here is my version.

Cthulhu and Atom live here, side by side. Just like myths and scientific world view always... NOOT! Both are from original Geek-along.

Then some dwarf runes. Read it out yourself! This one is one of my own, but no chart yet. Me and elder daughter read The Hobbit as a bedtime story last spring, and as I knitted this one there was a lot of discussion about her learning to write her name before school starts. In runes and elven scripture, I mean...

Matrjoshka, because I love them and they are my thing. Chart is my own.

Some Terry Pratchett again. Commander Vimes, Ankh-Morpork and City Watch! Book is Thud! and the symbol is Summoning dark. My very heartiest recommendations, if you´ve never read it. Chart can be found in Ravelry.

Everyone loves Totoro! It was mittens with this one too, and aren´t they adorable...

And next section...

Swan is based on a stone age rock painting that was found at lake Onegina in Russian Karelia. Just love the simplicity! Root business... My very own model.

D20 is here because of my Hubbys insistence. I´m the role players girlfriend.

Star Wars Rebel Alliance. Aand everybody hums That Tune!

 Speak friend and enter. Linguistics and Tolkien... Wow, what a lady boner!

Caffeine molecule is from the original Geek-along. Just like the three squares before it. Without this chemical this work would never have been done... But only diet Pepsi, please!

Mockingjay I found in Ravelry. And yes, I love Hunger Games (the books!!!).

Butterfly represents the dodgiest end of my literary tastes. Here it comes: Hi, I´m Anu and I sometimes read Harlequin books. (Hi, Anu!) And I´m especially hooked to Gena Showalters Lords of the Underworld.

There can not be too many Legos! Children are the perfect excuse here...

This last one was supposed to be Hat full of sky, but my yarn of choice didn´t have light blue... Still, it is dedicated to Sir Terry (again) and his extraordinary witches Mistress Weatherwax, Nanny Ogg, Magrat Garlick, Agnes/Perdita Nitt and Tiffany Aching.

Death Star chart is actually from a super cool scarf, that I would like to do one day.

Greek helmet is here because a) I´ve loved greek mythology since I was maybe four years old and b) Rick Riordan´s books. Read them. All... I´m not joking.

Down left is Serotonine molecule. It´s my most and least favourite chemical, due to living with severe and less severe depression for umpteen years. This molecule I´ve been intimate with for so long I just couldn´t leave it out.

Grumpy cat is my spirit animal! Who can resist something so cute and disgruntled... Heres my favourite meme:

Mahtava nörttipeitto!

Löysin Ravelryn kautta (kuinkas muutenkaan...) jo viime vuoden puolella aivan himmeän upean projektin ja siihen liittyvän blogin, joka sai jatkoa tänä vuonna. Kaksi nuorta naista teki lahjoituslangoista upean Fandom-henkisen kudotun tilkkupeiton ja myi sen hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Ohjeet ilmestyivät pala kerrallaan vuoden aikana blogiin. Hurraa Lattes and llamas! 

Tartuin keväällä puikkoihin, ja koska mitäänhän ei voi tehdä ihan vain helpoimman kautta, niin poimin ensin omat suosikkini Geek-along -peitosta ja sitten etsin, muokkasin ja tein itse lisää mallikuvioita. Kisaväsymyksen välttämiseksi tein "vain" 30 ruutua omaan peittooni. Ja NYT se on VALMIS!

Aivan mahtava proggis, koska sain kertailla yhtä suosikkitekniikkaani, eli kaksipuoleista kuvioneuletta ja opin pussillisen uusia (kuten väärään suuntaan neulomisen, jolla välttää lyhyitä yhdistämisrivejä tehdessä jatkuvan peiton kääntelyn ja i-cord-reunustuksen. Mikäköhän sekin olisi suomeksi...)

Sormia särkee vieläkin vimmatusti eilisen viimeistelyurakan jäljiltä. Lupasin/uhkasin jo etten tänään kudo mitään.

Mutta tässä se lempilapseni nyt on... Ihan kaikkia suosikkiasioitani en saanut tähän vielä koottua mutta hyvä alku. Kirjallisuus ja populaari/kulttuuriviitteet ovat pääosassa.

Edestä...

...ja takkaa

Kaikki ruudut ovat 45 silmukkaa leveitä ja 57 riviä korkeita. Se oli alkuperäisen Geek-along -peiton ruutujen koko ja siihen muokkasin kaikki muutkin ohjeet. Lankana käytin suurta suosikkiani Hjärtegarnin Woolcottia. Jonka valmistus on (perkele) lopetettu... Vihoviimeisiä keriä kävin hamstraamassa Lielahden Lankamaailmasta että sain peiton kasaan. Sitten seuraa esittely kohta kohdalta...

Vasemmasta yläkulmasta lähdetään. Ensin on Karjalan käet. Tämän ohjeen muokkasin ystäväni tekemästä joulupallon ohjeesta. Kuvio on alareunan sydämiä lukuun ottamatta perinteinen kirjontamotiivi: linnut ja keskellä elämänpuu.

Käkien alla on Direwolf. Need say no more, mikäli olette sivistyneesti lukeneet G.R.R. Martininne. Tai edes katselleet tv-sarjaa (jossa on muuten eri vetävä tunnusmusiikki). Eläköön Starkit! (vaikka tosiasiat sitä vastaan puhuvatkin). Tämän ohjeen muokkasin erään ystävällisen Ravelryläisen lapasohjeista. Valmiiksi muokattu neliön ohjekin minulta löytyy, mutta enpä sitä nyt julkaise, hähhää. Annetaan kunnia alkuperäiselle suunnittelijalle. 

Sitten on DNA. Courtesy of the original geek-along. Ohjeet löytyvät täältä. Syy miksi tämä peittooni päätyi on. että Science, b****es. Ja malli oli sitä paitsi aivan yyberhieno.

Alariviltä löytyy lisää kirjasivistystä. Joka ei Kuoleman varjeluksia tunnista, joutaa suunnata häpeäpaalun kautta kertaamaan Pottereitaan. Ohje löytyi valmiina tiskirätiksi tarkoitettuna. Yksinkertaisena ihmisenä suosin yksinkertaista symboliikkaa (joka on myös helppoa kutoa...)

Käkien vieressä ylhäällä on kaikkien traagisten pahisten isoisä. Anakin Skywalkerin myöhempi alter ego Darth Vader. Spoilerien kuningas! "Luke, I am your father" Malli on ihan omani ja sen onnistumisesta olen vähän montaa mieltä... Ohje kuitenkin löytyy täältä.

Sirppi ja Vasara. Neuvostohirtehinen, aina yhtä kyseenalainen ja visuaalisesti repäisevä valinta. Väritkin on kohdallaan. Ohje on omani, mutta en ole sitä vielä ehtinyt saattaa sähköiseen muotoon. Sori. 

Sitten on vuorossa Turtle moves. Tämä on viittaus aika moneen suuntaan: Terry Pratchett (rauhahänensielulleen) ja Kiekkomaailma tietenkin, sitten on Ameriikan alkuperäiskansojen maaemo-symboliikka johon olen aina ollut vähän heikkona ja lisäksi satun pitämään kilppareista. Ohje löytyi Pinterestin kautta ja on tässä. Jälleen kerran muokkasin mittasuhteita sopimaan kokovaatimuksiini. Muokattu versio, olkaa hyvä.

Viimeisenä tässä osiossa on Imgur. Jotka tästä asiasta jotain tietävät, voivat vahvistaa ettei se ole ajankäytöllisesti suinkaan vähäisin. Perheen sisällä leviävä addiktio, joka alkaa muistuttaa jo elämäntapaa... Imgurin ympärille olen puolitosissani suunnitellut ihan omaa peittoa. Siitä löytyisi sitten Imguraffe, Upvote-nuolet yms... Kaavion olen ihan ite tehnyt.

Sitten yläreunan oikea laita. Mennään vaakariveittäin tällä kertaa että varmasti menette sekaisin. Etenkin koska niskajumpan nimissä kuva on sivuittain.

Vasemmalla ylhäällä Weirwoods. Jälleen kerran kunniaa Starkeille ja sadistisimmalle suosikkikirjailijalleni herra Martinille. Punaisen ja harmaan langan yhdistelmänä kuva olisi ehkä ollut vielä dramaattisempi. Alkuperäinen ohje on näin upea.

Here be Dragons! Lattes and Llamas vastaa tästä. Ja kaikki on vaan niin paljon parempaa lohikäärmeiden kera. Kaikki kunnia Smaugille, Errolille ja muille kirjallisille lohikärmeksille.

Nae King, nae Queen! Crivens! Pratchettin nerokkaimpia luomuksia ovat Nac Mac Feeglet. Suosittelen lämpimästi. Tämän ohjeen muokkasin eräistä viileimmistä lapasista, joita olen koskaan nähnyt. Sopivan kokoinen ja asiayhteydestään irrotettu ruutukaava löytyy myös.

Cthulhu ja Atomi ovat rinnakkain sulassa sovussa, kuten tieteellinen ja taikauskoinen lähestymistapa yleensäkin. Eiku... Molemmat ovat alkuperäisestä Geek-alongista kotoisin.

Sitten Hobittia ja kääpiöitä. Lukekaa itse mitä tässä sanotaan. Tämäkin kuuluu sarjaan ei vielä sähköiset ohjeet. Omasta päästä kuitenkin, ja kirvoitti tekovaiheessa paljon keskustelua vanhemman tyttären kanssa, koska iltasatuna oli kevättalvella juurikin Hobitti. Tavoitteena on, että ennen kouluun menoa M osaa kirjoittaa nimensä myös riimuilla ja suurhaltiakielellä.

Sitten on ihan oma maatuskani, koska maatuskat on mun juttu.

Jälleen kunnianosoitus sir Terrylle, komentaja Vimesille ja Kiekkomaailmalle. Summoning dark on symboli ja kirja on Thud. Suosittelen. Ohje löytyi Ravelrystä.

Kaikki rakastavat Totoroa! Kuva on jälleen alunperin lapasista ja sitten sitä olen muutellut. Muuteltu kuva on sievästi vain ruutupaperilla, ei sähköisenä joten tässä vain ihastuttava alkuperäinen lapasohje.

Taas mennään vaakariveittäin...

Törmäsin kalliomaalausjoutseneen hakiessani muutama vuosi sitten sopivaa kuviota appiukon joululahjavillatakkiin. Ihastuin kuvaan, joka on siis Äänisjärven rannoilta löytynyt muinainen kalliomaalaus joutsenesta ja munasta. Neuleohjeen olen ihan itse tehnyt.

D20 päätyi peittoon Nikon vaatimuksesta. Arpapeliä alkuperäisestä Geek-along -peitosta.

Myös Star Wars Rebel Alliance -logo on samasta lähteestä. Ja sit hyräillään sitä melodiaa!

Tällä seuraavalla aukeavat Morian portit. J.R.R. Tolkien ja lingvistiikka. Sydän sydän...

Kofeiinimolekyyli, samasta lähteestä kuin kolme edellistä. Alkuperäinen suunnittelija on kahviaddikti, mutta meillähän tunnetusti kofeiini nautitaan virvoitusjuomamuodossa. Ja sokerittomana.

Matkijanärhi edustaakin sitten kirjallisten villitysteni modernimpaa aaltoa. Hunger Games on koukuttava, oli perheen Y-kromosomisto asiasta sitten mitä mieltä hyvänsä. Ohje löytyi Ravelrystä, jossa joku muukin on ilmeisesti innostunut täydentämään Geek-alongia omilla ideoillaan.

Perhonen edustaa kirjallisen makuni ehdottomasti kyseenalaisinta reunaa. Hei, olen Anu ja sorrun toisinaan lukemaan Harlekiinejä. Ehdoton siltä tieltä löytyneistä suosikeistani on Gena Showalterin Lords of the Underworld -sarja. Lukekaa itse ja tehkää omat johtopäätöksenne, minen kadu yhtään! Sitä paitsi ihan ite tein mallin, ja siitä tuli tosi hieno. Väreistä en näin jälkikäteen ole varma. Musta ja oranssi olisi sittenkin ollut parempi yhdistelmä. No, ensi kerralla.

Legot ovat suurin keksintö heti viipaloidun leivän jälkeen eikä niitä voi olla taloudessa liikaa. Tässäkin pätee vanha viisaus: Lapset - mikä ihana tekosyy!

Tämän alakulman piti olla nimeltään Hat full of sky, mutta vaaleansinisen langan puutteessa se päätyi edustamaan paitsi Pratchettin noitia (oikea puoli) myös Nuuskamuikkusta (nurja puoli.) Mallin olen suunnitellut ihan omin pikku kätösin.

Vasen alakulma:
on Death Star, jonka ohjeen olen ottanut upeasta kaulahuivista soveltuvin osin.

Löytyy Hopliittikypärä, jonka on tarkoitus viitata pitkään historiaani kreikkalaisen mytologian ystävänä, ynnä vielä loistavan Rick Riordanin mainioihin kirjoihin. Minusta tuli latinisti lähinnä siitä syystä, että muinaiskreikkaa ei ollut lukion kurssitarjonnassa.

Alakulmaa hallitsee Serotoniinimolekyyli. Kyseisen kemikaalin mysteerin ympärillä olen joutunut tanssahtelemaan yli kymmenen vuotta ja tiedän minulla olevan runsaasti kohtalotovereita. Masennus on perseestä ja suuri syy eskapismin tarpeelle, mutta se on osa elettyä elämää ja ansaitsee paikkansa. Ohje on jälleen alkuperäisestä Geek-along -peitosta, jo linkatun atomin vaihtoehtoisena ruutuna.

Grumpy cat on Moon Moonin (Imguristit paljastuvat nyt!) ohella suosikkini viime vuosien internet-ilmiöistä. Kuka voisi vastustaa maailman söpöintä kissiä... Oma meemisuosikkini negatiivisen ajattelun keulakasvolta on seuraava:

Muutama hyvä idea jäi vielä varastoon, eli loton päävoittoa odotellessa, ettei elannon ansaitsemisen tarve häiritse harrastuksia...

Nimestä kiinni ja kimppuun

Möhlääminen tuntuu olevan vanhemmuuden ydin, ennen kaikkea juuri niiden möhläysten toistaminen, joita edellinenkin sukupolvi harrasti.

Mikään ei ollut teininä ärsyttävämpää, kuin se että äitee sekoitti minun ja siskon nimet. Naisella oli jumalaut kaksi lasta, eikä niitäkään erota!

Olis pitänyt olla hiljaa vaan, sillä itse sekoitan esikoiseni ja siskoni nimet puolisäännöllisesti. Voihan rähmä. Niin kyllä tekee äitinikin jos se yhtään lohduttaa...

Ja kohtahan tästä tulee vielä hauskempaa, kun nuorimmainen saa nimen jonka voi sotkea samaan soppaan! Kukaan ei enää erota kenestä minä ja äitee puhutaan.

Ilmiön syystä minulla on teoria:
Siskoani, esikoistani ja nuorimmaista olen kaikkia tuuditellut sylissäni.
Kaikille olen vaihtanut vaippoja ja niistänyt neniä.
Kaikkien kolmen maidon- ja vauvantuoksuista poskea olen nuuhkinut.
Kaikki kolme ovat unissaan puristaneet pienen kätensä sormeni ympärille.

Ja sitäpaitsi lapsukaiset näyttävät enemmän siskoltani kuin minulta!

Ei oo siis minun vika, oikeesti...