torstai 29. maaliskuuta 2012

Sanasta asiaa

Olen sananparsien vankkumaton ystävä. Mitä pöhlömpiä, sen parempi ja uusiotuotantoiset kelpaavat siinä missä vanhatkin.
Muutama nauruhermoa tai muuta erityisesti rassannut yksilö tulee tässä.

Valkeni kuin vappu Lapualla
 Pettävän yksinkertainen, mutta mitä enemmän tuntee historiaa ja maakuntien identiteettistereotypioita, sitä hervottomampi tämä on. Valkeniko vappu koska sitä pelotti? Vai valkeniko se koska Lapualla ei jumalavit mitään kommaritouhuja kattella, perskeles! Siellä vappukin on valkoonen.  Vai valkeniko se siinä mielessä, että se tajuttiin? Ja miten vahvan "valkoisella" lapualla vappu bonjataan? Vai valkeniko se kenties proosallisesti kuten aamut tapaavat valjeta?
Kuultu muusikkoseurassa matkalla Venäjälle.

Komeesti kylän kohdalla, vaikka kankaalla kontaten!
Kotipitäjän sananlaskusuosikkini. Go Kangasala! Henki on että piretään hauskaa vaikka pää ajettuis. Naapurit ei saa huomata jos jokin onkin pielessä. Kyllästyttää ja naurattaa tämä asenne, mutta tuttu se on.
Käytetty myös usein aamuyöstä kotiin päin suunnatessa, ehkä aavistuksen kansanperinnettä ja muita juovuttavia aineita nautiskelleena...
Myös tämän nimiset festarit on järjestetty. Virallinen osuus mentiin komeesti kylän kohdalla. Itse diggasin henkilökunnan käyttöön tehdystä Kankaalla Kontaten -logosta.

Elämä hymyilee kuin silakka piimätuopissa!
Tanssiryhmän parin vuoden takaisesta suosikkiproduktiosta. Jää aina mietityttämään, että onko tämä nyt positiivinen vai negatiivinen arvio? Mikä on piimätuopissa oleilevan silakan arvolataus? Aivan loistava pala kansanperinteen mustasta aukosta!

V-tuttaa niin ettei veri kierrä
Osuva kuvaus tunteesta, joka ei esittelyjä kaipaa. Tämähän se fiilis silloin on. Anopilta opittua.

Luteen nussima käkikellon vieteri
Kuvaa usein olotilaa. Jälleen kerran osuu maaliinsa. Eipä voi olla kummonen meininki, jos sattuu olemaan vieteri...
Tämän olen oppinut jo äitini polvella. Värikäs puhetapa lienee vallitseva perheominaisuus.

Eihän tätä vedä pelimannikaan!
Viittaa alkoholijuomaan, joka on to-del-la pahanmakuista. Kansanmusiikkiskeneä tuntevalle vastustamattoman iskevä naurupommi. Tunnetusti pelimannihan vetää ihan mitä vaan...
Samalta reissulta opittu, kuin listan ensimmäinenkin.

Kohtuus kaikessa, kananpoikia piiskatessa.
Niin, ettäs tiedätte! Kansanomaisen absurdismin helmi.
Erään ystävän suvun henkistä perintöä...

Nyt nytkästään kun muori nukkuu.
Että silleen. Oma muorini käyttää tätä. Mikä on aika noloa. Seksuaalishävyttömien sanontojen sarjaa. 

Kyllä suomen kieli on sitten hiano laji.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Käsillä

Rakastin hiihtoa ennen kouluun menoa. Koululiikunta tappoi sen ilon.
Onneksi en ollut rättikässyssä, koska muuten ei olisi ollut läheskään näin hauskaa viime heinäkuun jälkeen. Opettelin neulomaan (ja sitä ennen virkkasin puoli vuotta hysteerisesti).

Tässä viime aikojen valmistuneita tuotoksia...
The Elder God from deep abyss... Villatakin malli Son of stich´n´bitch, kuviot Ravelryn syövereistä.

Olkavahvike edestä...

...ja takaa.
Pöllöliivi pienelle mieshenkilölle lähipiirissäni. Ihanan pehmeää vauva-alpakkaa. Huhuu!


Palmikkohuppari. Koko ISO ja huppu vielä isompi. Krapula/mökötyspäivän ehdoton varuste superpehmoa merinoa.

Söpösiinin villatakki. Tämä oli vissiin toinen neuletyöni ever. Ensimmäinenkin kuikkii jossain kaapissa.